Kävimme aikuisten lasten ja heidän kumppaniensa kanssa yhteisiä muistoja antaneella safarimatkalla Keniassa. Meitä kiinnosti – syntymäpäivän kunniaksi – nähdä Kenian luonnonpuistojen eläimiä. Hassusti kiinnosti myös onko Afrikka vielä vuonna 2026 sellainen kuin lapsuuden kuvakirjoissa tai oppikoulussa 1960 luvun lopulla pidetyissä lähetyssaarnaajien Afrikka-illoissa kerrottiin.
Ensimmäiset viisi yötä olimme Nairobista vajaa sata kilometriä luoteeseen sijaitsevassa Naivashassa ja loput kaksi yötä Nairobista saman matkan päässä lounaaseen sijaitsevassa Masa Marassa. Hotellit olivat pieniä, ruokiaan myöten laadukkaita ja turvallisia, aitojen ja vartoitujen porttien suojaamia. Passitkin uskalsi jättää huoneeseen safarien ajaksi. Yhtä lailla turvallisesti kävimme ajomatkoilla kahviloissa ja marketeissa. Omin päin ainakaan Nairobissa ei kannattanut lähteä ilta-aikaan kuljeksimaan.
Teimme joka päivä yhden pidemmän tai kaksi lyhyempää käyntiä erilaisilla suojelualueilla ja kansallispuistoissa. Illalliset söimme hotellilla mutta osa aamiaisista ja lounaista syötiin eväinä safareilla. Niistä päivän ensimmäinen alkoi usein auringonnousun aikaan eläinten liikuskelun ollessa parhaimmillaan. Puistojen alueilta piti olla poissa auringon laskiessa. Valo heräsi noin aamukuudelta ja pimeys laski noin iltakuudelta ilman meille tuttua pitkää hämärää. Aamuyöllä oli usein vain kymmenen astetta lämmintä, iltapäivän auringossa joskus jopa 30 astetta.
Erikoisrakenteinen maastoauto kulki osaavan kuljettajan käsissä vaivatta niin asvaltoidut maantiet kuin suomalaisia metsäteitä muistuttavat suojelualueiden tiet. Osa teistä oli kovin kuoppaisia mutta niiden kulkeminen ja puolikuivien jokiuomien ylityskin kävi nelivedolla railakkaasti. Auton etupenkillä suomalainen matkanjohtaja Päivi ja kenialainen eläinopas / kuljettaja suuntasivat kulkua mm. sen mukaan mitä vihjeitä radiopuhelin toimitti muiden safarikuntien eläinhavainnoista.
Matka toteutui vuodenvaiheessa, jolloin ei nähty syksyn alun niin sanotun suuren muuton eläinlaumoja. Eii myöskään kärsitty sen ajankohdan hotelliruuhkista ja maastoautoruuhkista. Lainkaan kaikki eläimet eivät kiiruhda suurelle muutolle. Saimme tilaisuuden nähdä – lukuisten muiden eläinten ohella – kaikki tunnetut Big Five-eläimet: sarvikuonon, elefantin, puhvelin, leijonan ja pusikon pimennossa torkkuvan leopardin. Eläinkirjat ja luonto-ohjelmat jäivät vääjäämättä toiseksi, kun eläimet näki ja kuuli omassa elinympäristässään ja esimerkiksi leijonat ja seeprat hyvin läheltä.
Ihmeteltävää oli paljon. Pelikaanit olivat luultua suurempia, sakaalit luultua pienempiä ja hätäisen arkoja. Pienet gasellit loikkivat balettitanssijan tyyliin viehättävästi. Norsujen askellus, kirahvilauman ohikulku ja gepardien saaliin tähystys oli ylvästä ja rauhoittavaa. Lepäävien leijonien olkavarsien lihakset tekisivät bodarin naaman totiseksi. Seepraa ja puhvelia ruoakseen repiviä leijonia katsoimme kylmiä väreitä tuntien. Näiden näkymien lisäksi matkanjohtaja ja opas kertoivat monipuolisesti eläinten alalajeista, elintavoista ja suojelutarpeesta.
Safareilla pysyttiin auton sisällä oman turvallisuuden takia. Esimerkiksi leijonat tai gepardit eivät sinänsä näyttäneet välittävän tuon taivaallista maastoautoista. Eläimet ovat syntymästään saakka oppineet ettei autoista ole niille vaaraa eikä syötävää. Kuitenkin ihminen olisi pedoille vaivaton saalis auton ulkopuolella.
Keniassa kaikki metsästys on kielletty jo yli viisikymmentä vuotta sitten ja kieltoa valvotaan tiukasti. Puistoissa kiertää puistonvartijoita ja gepardeilla on omia puistonvartijoitaan mm. valvomassa että saalistavan gepardin ympärille ei ala kasaantua maastoautojen sumaa. Puistojen porteilla näkee vartijoilla automaattikivääreitä pelotteena sarvikuonon sarvien ja norsujen syöksyhampaien salametsästystä vastaan.
Oli antoisaa ja mieleen jäävää olla reilu viikko yhdessä aikuisten lasten ja heidän kumppaniensa seurassa kun koko ajan oli monipuolista ja hyvin organisoitua näkemistä ja kokemista. Yhtäältä koko joukko oli hipihiljaa, kun leijona asteli ohi autoa hipoen tai toinen leijona rouskutti seepran päätä tai gepardi tähysti antilooppilaumaa saalistusaikein.
Toisaalta joukostamme virisi vilkkaita kysymyksiä sekä eläimistä että kenialaisista elintavoista ja kulttuurista, joihin opas ja matkanjohtaja antoivat perusteellisia vastauksia.
Ajomatkoilla saimme yhdessä ihmetellä liikenteen railakasta menoa, kylien ja pienten kaupunkien lukemattomia pieniä kauppoja ja myyntikojuja sekä eräänlaisella ei-kenenkään maalla tien laidassa laiduntavia lehmiä, vuohia ja lampaita paimenineen. Päivi Arvosen elämysmatkat ja Suomen Kuvausmatkat Oy ansaitsevat kaikesta tästä parhaat kiitokset.